Joulu tulee televisiosta. Keskitalven kulutusjuhlaa voi tietoisesti vältellä, mutta kellonkilkatusten ja tonttu-ukkojen tunkeutuessa kaikkialle mainoksista makasiiniohjelmiin voi jouluton ihminen kokea olonsa jokseenkin turhautuneeksi.

Useimmille suomalaisille televisio on olennainen osa alun perin hengellisenä hyväntahdon ja yhdessäolon juhlana tunnettua joulukautta. Lukuun ottamatta kaikenkarvaista joulukalenteriparaatia erilaisine ilmenemismuotoineen joulu alkaa aattona puoliltapäivin harmahtavan mieshenkilön julistettua vuosi vuodelta kärsineemmän näköiseltä paperisuhrulta paatoksellinen lauselma, jota joulurauhaksikin kutsutaan. Joka vuosi tiedotusvälineet muistavat ystävällisesti valistaa kansalaisia, että kyseinen toimitus lähetetään Suomen - ei siis Ruotsin, Botswanan saati muun vastaavan - Turusta.

Läpi pyhien televisiokanavat pitävät huolen, ettei ihmisten tarvitse itse keksiä vaihtoehtoisia tapoja viettää joulun laatuaikaa yhdessä. Suomalaisteinit koukutetaan jo hyvissä ajoin mainostamalla jos jonkinnäköisiä amerikkalaisten sarjojen maratonputkia.

Myös perheen pienimpien osalta perinnejoulu on menetetty tai se on pikemminkin siirtynyt televisioruudun sisäpuolelle. Joka jouluisen pakko-ohjelmiston (Lumiukko-animaatio, Joulupukin kuumalinja sekä Frank Capran elokuva Ihmeellinen on elämä) lisäksi ohjelmisto täyttyy pääasiassa keskinkertaisista elokuvista. Jos mukaan eksyykin jotain katselukelpoista, voi olla varma, ettei kyseisen teoksen aiempia tv-esityskertoja pysty laskemaan yhden käden sormilla.

Ikääntynyt väestö unohtaa piparkakkunsa uuniin viimeistään lähinnä julkisen palvelun kanavien vyöryttäessä ruutuun huimausta aiheuttavan määrän humppakonsertteja. Mummoa ei telkkarin edestä enää pois saakaan hyvää tahtoa ja joulun sanomaa pursuavien jarisillanpäiden ja tomimetsäketojen marssiessa estradille.

Mielenkiintoiseksi alkujaan kristillisenä perinteenä Suomeen rantautuneen joulun televisioitumisesta tekevät sisällöt, joilla sinänsä ei ole tekemistä itse kinkkujuhla kanssa. Esimerkiksi mainoksia ja uutisia lähetetään vuodenajasta riippumatta. Kuitenkin kerran vuodessa ne kokevat ylipursuavan teennäisen muodonmuutoksen. Jotkin mainostajat ovat katsoneen parhaaksi kierrättää samaa joulupätkää vuodesta toiseen. Lieneekö olemassa ihmisiä, joille joulu tulee vasta nimeltä mainitsemattoman kolajuomavalmistajan imelän muovisen mainosrenkutuksen myötä?