Aivan aluksi lienee kohtuullista perustella sinulle hyvä lukija, millä oikeutuksella katson voivani verottaa kallisarvoista ja niin kovin kilpailtua vapaa-aikaasi. Sille, että alan niin monien muiden tavoin näpeltää omia keskinkertaisen merkityksettömiä mielipiteitäni Internetin ihmeelliseen maailmaan kaiken kansan luettavaksi, on kohtalaisen toimiva kannustin. Asian voi oikeastaan kiteyttää yhteen tunteeseen: tyytymättömyyteen.

Olen onnekseni sattunut keksimään tunteelle kuivapesun kestävän syyn. Tyytymättömyydestä - kuten kaikesta muustakin, oli kyse sitten liikalihavuudesta tai Irakin sodasta - voi tarpeeksi laiskalla päättelyllä vetää suoraanverrannollisuusmerkin television katseluun.

Kyllä vain. Tuohon koko kansan pinnallisuuden ja kulutusjuhlan ikoniin, josta on muutaman vuosikymmenen aikana tullut nikotiiniin verrattavissa olevaa päihdettä niin monille sukupuoleen, ikään tai varallisuuteen katsomatta. Television katseluun koukuttuminen on yksi harvoista tasa-arvoa todentavista ilmiöistä. Niin nakkikioskin myyjä kerrostaloyksiössään kuin pääministeri puutarhakaupunkilaisen omakotitalonsa olohuoneessa rojahtavat työpäivän päätteeksi sohvan pohjalle kohdistaakseen lasittuneen katseensa ruutuun, jonka toisella puolella "asiantuntijaraati" rääkkää nuotinvierestä kiekuvia julkisuuden tavoittelijoita.

Televisio koskettaa meitä kaikkia. Ja heiltä, jotka eivät kyseistä apparaattia omista ei mielipidettä kysytä. Eihän tv:tä ilman elävän kanssa voi mistään keskustellakaan, koskei tämä tunnista eräänlaisen vinksahtaneen yleissivistyksen keskeisiä käsitteitä, "bb-anniinoita" tai "maajussi-johannia".

Toisin sanoen se tyytymättömyyden siemen, jota saat sinäkin hyvä lukija syyttää tästä ja vielä niin monesta blogimerkinnästäni, on lähtöisin television dominoivan passivoivasta mediaylivallasta. Kyseinen kuva-apparaatti ulottaa aivoja surkastuttavan säteilypiirinsä koko hyväuskoiseen yhteiskuntaan ja nappaa tällä tavoin leijonan osan ihmisten muuten niin massiivisesta uteliaisuuden ja aktiivisuuden potentiaalista.

Tulevissa merkinnöissäni aion jaaritella ja vängätä kyllästymiseen asti erinäisten tv-ohjelmien epäkohdista. Myönnettäköön, että haluan myös lievittää hömppäviihteen katselusta soimaavaa itsetuntoani suhtautumalla ylikriittisesti kaikkeen digiboksini suodattamaan sisältöön mainoksista ajankohtaisohjelmiin.

Jos sinulle hyvä lukija on siis jostain käsittämättömästä syystä jäänyt epäselväksi blogini lähtökohta, tuotakoon se esiin vielä kertaalleen:

Television katselu ei yksinkertaisesti voi olla kehittävää. Muutenhan koko ah-niin-amerikkalaistunut suomalaistöllöttäjien lauma sisältäisi pelkkiä einsteinverrokkeja, ruudin keksijöitä ja tyylipuhtaita intellektuelleja. Kun sivistys rappeutuu, väkivalta lisääntyy ja moraali murenee voi aina syyttää b-luokan elokuvia ja reality-hömppää suoltavaa teknistä laitteistoa.

Ja minähän syytän.